Kehitys haasteita

Seurasin 14-kesäisen touhuja: häntä oli pyydetty tekemään jotain. Tyttö kierteli, kaarteli teki kaikkea muuta kuin sitä mitä oli pyydetty. Teini-ikäisen kehityshaaste on oppia ylittämään vastustuksen ja mukavuuden halunsa asioiden ja yhteisönsä eduksi.
Tässä kehityskaudessa epäonnistuneita aikuisia tapaa yhdistyksissä ja työpaikoilla. Ne ovat niitä, jotka ensimmäiseksi vastustavat kiihkeästi kaikkea entisestä poikkeavaa ja sen jälkeen ovat vain vastahankaan asialle. He vastustavat kaikkea missä he joutuisivat opettelemaan uutta, luopumaan kaavoistaan tai saavuttamastaan vallasta. Kun taas teini-iässä se on lähinnä oman mielen mukaan tekemisen ja näennäisen vapauden menettämistä; paradoksi teinillä on, että tehdessään hän tuleekin vapaammaksi, riippumattomammaksi aikuisista ja muista.
Samoin kävisi aikuisen: jäykästi jostain kiinni pitäessään hän sitoo itseään tiukemmin johonkin. Liikkuma-ala hänellä supistuu. Avarasti ajatellessaan ja asioita katsoessaan aikuisen mahdollisuudet vaikuttaa ja tehdä laajenevat.


14-vuotiaassa piirre on huvittava. Aikuisessa yhteisön ilmapiiriä tuhoava.

Euron maista

Viikonloppuna olin Brysselissä toteamassa, että äärimmilleen viety demokratia on kallis ja lapsellisiakin piirteitä saava järjestelmä. Direktiiveille naureskellaan, mutta myös pelätään. Ne ovat aikuisten ihmisten kompromisseilla luomia lainvoimaisia säännöstöjä. Kun kukin ajaa vain omaa etuaan, on siitä seurauksena lobbausta, manipulointia ja kaupantekoa. Hienoissa puitteissa tehtynä yleisen uskottavuuden lisäämiseksi.

Euroopan parlamentissa on myös ihmisiä, jotka aidosti ajavat kaikkien ihmisten etua, ajattelevat luontoa ja jälkipolviakin. Mutta he ovat systeemissä, jossa jotakin voi saavuttaa tekemällä kauppoja ja kompromisseja...
Lopulta myös itsensäkin kanssa.