tiistai 28. kesäkuuta 2011

Tieteellinen tutkimus

Olen innostunut tutkailemaan erilaisia tutkimuksia, tieteellisiä tietenkin. Olen sitä mieltä, että tieto lisää vapautta ajatella ja päättää itsenäisesti. Alkutuskan jälkeen; sen tunteen, että ei halua tietää, koska kohta ei pysty nauttimaan mistään, täytyy pelätä kaikkea, tulee hauskempi vaihe. Oppiminen itsessään on jo hauskaa, sen lisäksi tutkimusten lukeminen on viihdyttävää.

Niitä lukiessa mietiskelee tekijöitten vaikuttumia, sekä tavoitteita. Huvittavinta on se kun on tehty tutkimus, joka kumoaa vallassa olevaa käytäntöä. Siitä aletaan myös puhua julkisesti paljon. Vallassa olevat eivät voi kasvojensa menettämisen pelosta myöntää virhettään vaan he alkavat rahoittaa ja suoltaa uusia tutkimustuloksia, väitteitä sekä markkinointia, kuvaansa kiillottaakseen?

Näin on rokotteiden kohdalla. Luonnollisen ruuan kohdalla; teolliset valmisteet, margariini, maitotuotteet... Yleensäkin kaikessa sellaisessa, jossa teollisuudella pyörii suuret rahat.

Nyt on muun muassa "löydetty", että kolesterolilla on yhteyttä antibiottiresistanttiin kantaan Helico-bakteeria, jonka on jo päätetty olevan monen vakavan tilan syy.
http://www.asm.org/index.php/news-room/jt0611b.html?title=Cholesterol+Boosts+Antibiotic+Resistance+in+H.+pylori

Luontaisterapeuttia kiinnostaa eniten se mikä altistaa ihmisen juuri tälle tulehdukselle...

Näistä tutkimuksista: ihmisellä on mahdollisuus löytää kaikkiin mielipiteisiinsä todisteita. Tutkimuksen lopputulos on jo sen asettamisessa...

tiistai 7. kesäkuuta 2011

Perin Nöllistä

Jaksan ihmetellä sitä miten ihmisten kokemuksiin ja kokemusperäisiin asioihin suhtaudutaan. Kuitenkin jokainen meistä perustaa kaikki käsityksensä menneiden kokemustensa varaan. Myös ne tieteellisetkin.

Viime aikoina olen tutkinut perinnöllisyyttä ja solumuistia ihmisen elämäntarinan, en sairauksien kannalta. On lohdullista huomata kuinka minua ennen eläneet sukulaiseni ovat jättäneet minulle perintönä oman elämänsä kokemuksia niin hyvässä että pahassa; ratkaisemattomia traumoja, joita olen oman elämäni tapahtumissa kerrannut. Eläessäni mahdollistan niiden ratkaisemisen ja sukuni kehittymisen ihmisenä. Tai jollen ratkaise, se jää tulevan sukupolven tehtäväksi. Joka on jo nähtävissäkin jo täysi-ikäisissä lapsissani; samoja opinpaikkoja he ovat elämässään saaneet/valinneet kuin itsekin aikoinaan valitsin, enkä silloin valitessani kyennyt ymmärtämään ratkaisujani enkä valintojeni perustaa.

Haluan uskoa, että kykenen edelleen vaikuttamaan tulevien sukupolvieni elämään, tekemällä muutoksia omassa elämässäni: tavassani olla, maailmankuvassani sekä ihmisyyden hyväksymisessä. Aina ei ole helppoa hyväksyä joitakin ihmisyyden piirteitä itsessään - helpommin ne näkee toisissa...
Vaikken itse enää synnytäkään lapsia, voin isovanhempana, tavallani olla ihminen vaikuttaa lähimmäisiini.