lauantai 15. joulukuuta 2012

Myytti vanhenemisesta

Olen vuosikymmeniä ihmetellyt viestintävälineiden antamaa kuvaa vanhenemisen kiroista sekä nuoruuden ihannoimisesta. Itse olen odotellut aikaa, jolloin olisin oppinut laajasti asioita ymmärrystäni suuresti kehittääkseni. Puolisen vuosisataa olen elänyt, ja vähitellen elämääni on tullut tunne harmoniasta ja sisäisestä rauhasta.

En ole tehnyt uutta keksintöä, sillä vuosisatoja on kunnioitettu vanhenemista ja arvostettu iäkkäitä monissa kulttuureissa ja henkisissä piireissä. Älykkyyden ja tieteen ihannointi on aika uutta ihmiskunnan historiassa.
Uusi uskonto ja epäjumalan, tieteen, palvonta on luonut paljon murhetta sekä tuhoa.

Nyt tutkijoille on tullut suurena yllätyksenä se että vanhemmat ihmiset nauttivat elämästään. Jessus...

http://ucsdnews.ucsd.edu/pressrelease/paradox_of_aging_the_older_we_get_the_better_we_feel

perjantai 28. syyskuuta 2012

Persoonaltaan häiriintynyt 2.

He ovat uskomattoman taitavia satumaan luojia ja tuohon maahan muita alamaisiksi kutsumaan. Yhdessä muuta maailmaa vastaan; vain me, valitut, ymmärrämme ja osaamme nämä jutut. Puheillaan he sulkevat alaisilta silmät prinsessan uneen, uneen josta ei halua herätä ja todellisuutta ympärillään havaita. Itse persoonaltaan häiriintynyt haluaa kärpän nahkaviitassaan yksin keikaroida. Eipä muilla olekaan yhtä hyviä taitoja hallinnoida.

Vaan auta armias mikäli raotat hänen viittaansa ja oikeaa nahkaansa kellekään vilautat! Seurauksena on eristäminen, sinut mustaksi maalaaminen ja valtakunnasta karkoitus. Mikäli olet uskonut panettelujaan ja jäät linnoitusta katselemaan pian et itsekään itseäsi metsän varjoista erota...Vaan kun vielä muutaman askeleen peräännyt ja tarkemmin jättämääsi tarkastelet, illuusioksi kaikki havaitset.

torstai 16. elokuuta 2012

Vihasta

Viha on tärkeimpiä elämää säilyttäviä tunteitamme. Se on se tunne, joka saa ihmisen toimimaan silloin kun hän kohtaa vääryyttä.
Se on myös tunne joka jäädessään ihmisen käyttövoimaksi muuttuu moneen muotoon ja muuttaa ihmisen ajatusmaailmaa. Se piiloutuu syvälle, josta sitä on vaikea nähdä ja poistaa. Vähitellen ihminen kovettuu, kangistuu toiminnassaan tiettyihin tapoihin. Kovettumisen jatkuessa ihminen alkaa puolustelemaan tekojaan ja ajatuksiaan kuvitellen niitä aidoksi olemiseksi. Näitä elämää säilyttävästä tunteesta syntyneitä...

maanantai 11. kesäkuuta 2012

Ajatuskehiä ja kehäpäätelmiä

Loppujen lopuksi
                  onko viisaampi se
                       joka luulee tietävänsä kuin se joka tietää luulevansa?

Ihmisen arveluille kaikki perustuu. Myöskin tieteelliset tutkimusten päätelmät.
Tutkimuksen pohjalla on kuvitelma siitä mitä luullaan löydettävän. Hyvin harvoin alkuasetelma on avoin kaikelle mahdolliselle mitä tutkimuksen aikana on mahdollista paljastua. Loppupäätelmässä lisänä on vielä tulkinta tuloksesta.

Mitä korkeammalle pallille kiivetään sen kovempi äänisesti omia mielipiteitä huudetaan. Vaan takaako kovempi ääni oikeellisuuden, rehellisyyden ja hyvään pyrkimyksen? Vai kertooko se vain puhujan omasta epävarmuudesta. Joskus nousee tällainenkin epäilys mieleen: itseäänkin puhuja vain haluaa vakuuttaa huutamalla. Ja ainakin silloin kun puheessa mitätöidään, haukutaan tai arvostellaan muita. Itsestään varman ei tarvitse ketään vakuutella eikä omaa paremmuuttaan uskotella.

Ihminen pyörittää päässään ajatuskulkuja ja tekee päätelmiä näistä kuluista perustuen siihen mihin hän itse haluaa uskoa.
Mistä sitten voimme olla varmoja? Kehon hajoamisesta, ihmisen luonteen piirteistä, jotka ajavat ihmisiä aina vain samanlaisiin kokemuksiin; vievät kansakuntia eripuriin, sotiin.

maanantai 7. toukokuuta 2012

Veden ääni

Kuljen työmatkani yleisimmin kävellen. Reittini kulkee järven rantaa siksi, jotta pääsen nauttimaan maisemien lisäksi avoveden aikaan myös veden äänestä. Se koskettaa jotakin hyvin syvällä minussa - ääni joka on ollut olemassa jo ennen talitintin yhä uudistuvaa laulunsäettä. Myös tuuli on soinut hyvin kauan, muttei vaikuta minuun yhtä syvälle kuin laineen liplatus, kosken pauhu tai varsinkaan niin kuin ääni joka syntyy valtameren aaltojen rantaan särkyessä.

Kuunnellessani säännöllisesti toistuvaa laineen ääntä tunnen ajan suhteellisuuden: asiat asettuvat merkitykseensä olemassaolon rinnalla. Joku on rinnastanut laineen säännöllisen rantautumisen ääntä äidin valtimossa virtaavaan veren ääneen, jonka sikiö kuulee kohdussa. Liekö sieltä asti solujeni muistuma vai vielä kauempaa, niin aaltojen kuunteleminen on kuitenkin minulle hyvin eheyttävää.

perjantai 27. huhtikuuta 2012

Elämän mitassa

Miltä asiat vaikuttavat.
                            Elämän mitassa.
Miltä tapahtumat tuntuvat.
                            Elämän mitassa.
Mikä on viisasta.
                            Elämän mitassa.
Mitä haluat itsellesi, muille.
                            Elämän mitassa.

perjantai 10. helmikuuta 2012

Rajapyykkejä

Pyysin 12-vuotiasta lähtemään ulos. Hän sanoi, ettei nyt. Kysyin, että koska sitten. "Kun siltä tuntuu". Siihen hän ei enää osannut vastata miksi ja milloin siltä alkaa tuntua. Siinä kohtaa on vastuun ottamisen piste. Tärkeä askelma aikuisuuteen.
Keskimmäinen poikani sai oivan tilaisuuden rakentaa elämänsä uusiksi. Toissapäivänä hän sanoi minulle, että elämä on samanlaista. Tarkoittaen tunnetta mikä hänellä oli avioliittohelvetissään, ja sillä hetkellä vapaassa valinnassaan eläessään. Näinhän se oikeasti on: elämä on. Se on joka paikassa ja samanlainen. Ihminen itse valitsee mitä puolia haluaa siitä nähdä.
Oli surullista huomata ettei 24-vuotiaskaan ollut vielä ymmärtänyt vastuun merkitystä. Aikuisuutta on kantaa vastuu ajatuksistaan, tunteistaan ja teoistaan. Siihen kantamiseen kuuluu se, että ymmärtää miksi mitäkin tekee, tuntee itsensä. Ja kantaa vastuun. Ymmärtää seuraukset. Vasta vastuun ottaminen tuo sen vapauden mitä teinit niin kaihoavat. He protestoivat muiden käskyjä, tekemistä, kaikkea mikä ei lähde omasta halusta, vastaan. Halun valjastaminen on murrosiän suurimpia läksyjä. Oppia halustaan ja opettaa haluaan. Kantaa vastuun myös siitä. Vapautta ei ole mennä mielensä mukaan, sillä silloin sinua ohjaavat muut: mielihalut, muiden puheet, et sinä itse.

tiistai 17. tammikuuta 2012

Persoonaltaan häiriintynyt

Ei mielisairas, vaan vailla inhimillistä empatiakykyä sekä syyllisyyden tunnetta. Kun on piilottanut oman olemassaolonsa häpeän. Kaiken häpeän.On vain häpeämätön.
Tavoitteena hallitseminen hinnalla millä hyvänsä. Hallitsemisella oman raukkamaisuutensa ja pelkojensa piilottaminen. Muissa nämä mustat puolet ilmentäen, muissa syyttäen.

Kuinka rankka koulu onkaan elää tällaisen ihmisen lähellä. Tuhon kehässä, jossa pääsee sukeltamaan syvälle ihmisen kaikkiin puoliin tutkaillessaan itseään ja sairasta ihmistä lähellään. Täydellisen rehellisyyden koulu; sillä ilman rehellisyyttä ei jouduttuaan persoonalta häiriintyneen uhriksi selviä hengissä. Ensisijaisesti rehellisyyttä itselleen, mutta myös avoimuutta ja rehellisyyttä joka taholle. Salailun piirissä sairastuvat kaikki siihen joutuneet.