Loppujen lopuksi
onko viisaampi se
joka luulee tietävänsä kuin se joka tietää luulevansa?
Ihmisen arveluille kaikki perustuu. Myöskin tieteelliset tutkimusten päätelmät.
Tutkimuksen
pohjalla on kuvitelma siitä mitä luullaan löydettävän. Hyvin harvoin
alkuasetelma on avoin kaikelle mahdolliselle mitä tutkimuksen aikana on
mahdollista paljastua. Loppupäätelmässä lisänä on vielä tulkinta
tuloksesta.
Mitä korkeammalle pallille kiivetään sen
kovempi äänisesti omia mielipiteitä huudetaan. Vaan takaako kovempi ääni
oikeellisuuden, rehellisyyden ja hyvään pyrkimyksen? Vai kertooko se
vain puhujan omasta epävarmuudesta. Joskus nousee tällainenkin epäilys
mieleen: itseäänkin puhuja vain haluaa vakuuttaa huutamalla. Ja ainakin
silloin kun puheessa mitätöidään, haukutaan tai arvostellaan muita.
Itsestään varman ei tarvitse ketään vakuutella eikä omaa paremmuuttaan
uskotella.
Ihminen pyörittää päässään ajatuskulkuja ja tekee päätelmiä näistä kuluista perustuen siihen mihin hän itse haluaa uskoa.
Mistä
sitten voimme olla varmoja? Kehon hajoamisesta, ihmisen luonteen
piirteistä, jotka ajavat ihmisiä aina vain samanlaisiin kokemuksiin;
vievät kansakuntia eripuriin, sotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti