perjantai 15. marraskuuta 2013

Päätön taistelu

On suorastaan surkuhupaisaa seurata mitä lääketieteen lanseeraamista hypoteeseista on seurannut ja on seuraamassa. Pääoletuksena on, että ihminen on täydellinen (kone?) silloin kun hänessä ei ole mitään vikaa, sairautta, tautia tai vammaa. Siitä taas seuraa tuotekehittelyä poistamaan keinolla millä hyvänsä näitä epätäydellisyyksiä ihmisestä.

Vaan ihminen on täydellinen sellaisena kuin hän on. Kaikilla sairauksilla, vammoilla ja taudeilla on merkityksensä. Myös niillä lääketieteen hoitojen aiheuttamilla seurauksilla. Ensiksi on kysyttävä miksi ihmisellä on joku sairaus - mitä korjaamaan se on kehittynyt? Toiseksi voi kysyä onko tällä taudilla enää tehtävää vai voiko ihminen jo luopua siitä? Mikäli hän on valmis luopumaan, on hoitamisessakin mieltä ja mahdollisuus auttaa ihmistä paranemaan.

Ihmisen mielikuvituksella ei ole rajoja pyrkimyksissään. Kun lääketieteessä tavoite on asetettu alkaa vimmattu tuotekehittely. On kiire ensimmäisenä keksiä ratkaisu ja olla ensimmäisenä julkaisemassa sitä vaikka ei olisi ymmärrystä miksi ja mitä on tapahtunut ja mihin nämä tapahtumat mahdollisesti johtaa. Ensiksi tullut saa mainetta ja rahaa.

Lääketiede käy kaikenaikaa taistelua, jotta ihmiset voisivat elää täydellisinä täydellistä (koneen?) elämää. Taistellaan influenssaa, syöpää, aliravitsemusta, saasteita jne. vastaan. Taistelu on glorioitu ja taistelun voittanut vasta sankari onkin. Häntä käytetään innoittamaan muitakin taisteluun. Taisteluun niillä aseilla, joita hänelle tarjotaan. Hinnalla ei ole väliä, tärkeintä on se määrittelemätön täydellinen elämä ja voitto.

Elämässä tärkein voitto on ihmisen voitto omista ominaisuuksistaan. Kaikki lähtee näkemisestä, oivaltamisesta ja hyväksymisestä. Sen jälkeen haltuun ottamisesta. Tämä taistelu käydään ihmisessä itsessään tahdon ja pyrkimyksen avulla.

tiistai 22. lokakuuta 2013

Lobbaamisesta

Lobbaus on tätä päivää laajemmin kuin moni ensin tulee ajatelleeksi. Lobbaaminen itsessään on jonkin asian julki tuomista ja edistämistä. Sinänsä hyvä asia. Mutta sitäkin voidaan käyttää monenlaisiin tarkoituksiin.

Haluaisin kiinnittää huomiota siihen kuinka erilaisia hokemia on lobattu edistämään yleensä teollisuuden tai vallassa olevan instanssin tarpeita."Emme voi enää palata entisiin aikoihin/tapoihin" Miten niin ei voida?
"Sivuoire", alkujaan se on merkinnyt vaikutusta jota ei ole haettu lääkkeellä. Tänä päivänä se on lobattu sellaisilla merkityksillä kuin harvinainen, vain joillakin esiintyvä (lääkkeen ottaja on poikkeava - joten lääkkeen tekijä ei ole vastuussa tästä oireesta). Niin sanottu "sivuoire" on aina lääkkeen aiheuttama reaktio, joka osoittaa sen kehittelijöiden tietämättömyyttä kokonaisuuksista. Nykyään "sivuoireen" sävy on muuttumassa negatiivisesta neutraaliin, koska lääketeollisuus on keksinyt hyödyntää näitä "sivuoireita" mm. markkinoimalla samaa ainetta eri tuotenimellä eri vaivan hoitoon kuin sitä on alunperin kehitelty.

Yhtä kaikki, koululääketieteen lääkkeet perustuvat myrkkyvaikutukseen. Eivät kehon vahvistamiseen.


torstai 12. syyskuuta 2013

Muiden käsiin

Olemme luovuttaneet elämämme muiden käsiin. Sinänsä ilmiö ei ole uusi, mutta saa vain uusia muotoja. Mitä syöt, miten terveyttäsi hoidetaan, mitä teet työksesi, miten lapsiasi opetetaan, miten maatasi, kaupunkiasi, kuntaasi johdetaan, mitä ajattelet ja mihin uskot. Kaikki on muiden käsissä. Helposti sinne luovutettuina.

Valta ei ole kansalla, vaan markkinavoimilla, hyötyajattelulla, tieteen palvonnalla. Vastuussa ei kuitenkaan ole kukaan. Jollet sitten itse ota vastuuta itsestäsi: teoistasi, ajatuksistasi sekä tunteistasi eli elämästäsi.

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Voiko olla

Milloin alkuoletukset syntyvät? Ensimmäisistä kokemuksista maailmassa? Perittyinä? Alkuoletukset määrittävät analyyttisen ihmisen kykyä kuulla toista ihmistä. Kykyä oppia uutta. Ne rajaavat ihmisen mahdollisuutta nähdä maailma kokonaisena.

Luetpa mitä tahansa tekstiä, on kirjoituksen taustalla aina alkuoletus. Mainostekstistä väitöskirjaan. Mutta se on myös puheitten takana. Sen mitä viranomainen sanoo sinulle, myöskin läheisimmän ihmisesi puheessa ja varsinkin hänen puheessaan. Alkuoletusta ei selitetä vaikka esitettävä asia tukeutuukin siihen. Läheisen ihmisen alkuoletuksena usein on jokin luonteenpiirre tai tapa toisessa, mahdollisesti tämän läheisen yleinen oma asennoitumisensa toiseen sukupuoleen.

Asia myöskin muotoillaan sellaiseksi, jossa sen arvellaan menevän "perille" ja siinä muodossa jolla arvellaan päästävän haluttuun lopputulokseen. Lopputulokseen joka ei välttämättä ole viisas tai elämää edistävä vaan vain haluttu.

Entä millä hetkellä ja mistä syntyy kollektiivinen harha? Kun saa rajoitetusti tietoa, on oman näkemyksen muodostaminen hankalaa. On kuitenkin hölmöä luottaa yksistään julkaistuun sanaan. Mitä maailma ja kokemus kertoo on hyvä ottaa arvioinnissaan huomioon ja ottaa vielä asiasta selkoa mahdollisimman laajasti ennen oman mielipiteensä luomista.

Yleinen harha on, ettei yksittäisen ihmisen tiedoilla ole merkitystä. Tänä päivänä kun urkinta ja vakoilu on yleistä puhumattakaan tilastoinneista ja tarkkailusta. Juuri yksittäisten ihmisten tekemisistä tehdään tilastot joiden pohjalta luodaan markkinat, tarjonta ja se mikä jätetään tarjoamatta, luodaan strategiat siitä millä lailla ohjaillaan ihmisten käyttäytymistä, ostohaluja ja mielipiteitä.

Mikäli kuitenkin ajattelet itsenäisesti ja teet päätökset itse, silti olet tarjonnan armoilla. Suomalainen, metsäläinen, naurahtaa pärjäävänsä luonnon antimilla, jos meno yltyy hurjaksi. Ilmoilla on jo merkkejä, että tällaista omatoimisuutta ei suvaita vaan sitä yritetään suitsia tekemällä siitä laitonta. Raakamaito viimeisimpänä esimerkkinä. Raakamaitoa ei saa myydä suoraan kuluttajalle, sen vaarallisuuden vuoksi. Yksilönvapaus kun on vaarallista elintarvike- ja lääketeollisuudelle, se myös opettaa ihmistä kantamaan vastuun itse eikä tukeutumaan yhteiskunnan tarjoamaan viisauteen.


maanantai 24. kesäkuuta 2013

Kuoleminen

Sain olla mukana pitkäaikaisen eläinystäväni kuolemassa. Ehdin pohtia monia asioita valvoessani pari vuorokautta kissani rinnalla lievittäen mahdollisuuksieni mukaan sen vointia. Mitä on inhimillisyys kuolemassa? Mitä se on ihmisen kuolemassa? Entä eläimen kuolemassa?

Lemmikkini oli elänyt 15 vuotta perheen jäsenenä, persoonana, mutta myös eläimenä, jonka ominaisuuksia ei ihmistetty; se ei syönyt samasta pöydästä eikä sille hankittu vaatteita tai erityisiä ruusukkeita.Se sai olla eläin, joka tarvitsee ihmistä.

Sanotaan olevan inhimillistä tappaa kärsivä eläin, inhimillistä ei kuitenkaan ole tappaa kärsivä ihminen. Valitsin olla lemmikkini rinnalla loppuun asti. En pyrkinyt lisäämään sen elinaikaa vaan kunnioitin sen vaistoja. Se lopetti syömisen muutama päivä ennen kuolemaa, juomisen pari päivää. Kostutin sen suuta loppuun asti vedellä.Kipuja lievitin homeopatialla. Muuten vain olin läsnä kosketuksella, puheella, hiljaisuudella. Kissamme halusi seuraa loppuun asti, se rauhoittui puheesta sekä kosketuksesta ja vaipui uneen.

Kuoleminen on prosessi, se on maailmasta luopumista. Se kuuluu elämään yhtä tärkeänä osana kuin syntymä ja koko elämän jatkuva muutos. Tänä päivänä kuolema on esineellistetty, sitä käytetään mainonnassa, politiikassa ja viihdeteollisuudessa. Pelko on suuri vaikuttaja, jota käytetään hyväksi ihmisen ohjailussa ja mammonan hankinnassa.

En kokenut missään vaiheessa pelkoa noina päivinä. Kävin läpi omaa luopumistani ja vain olin läsnä hetki hetkeltä. Koin saavani kissaltani enemmän kuin sille annoin, kuten oli ollut koko sen elämän ajan.

Myöskin kipu kuuluu luopumiseen. Kehon kipu jossain määrin, mutta henkinen ja sielullinen kipu myöskin. Kipu joka juurii kuolevan irti maailmallisesta. Kipu jota rinnalla kulkija tuntee kuolevan vuoksi.

Hautasimme sen varjoliljojen alle. Hautaaminen on osa surutyötä. Suru työstää ihmistä myöskin eläinystävän kuoltua. Se avaa suuren haavan auki maailmalle: aistit terävöityvät, aikakäsitys muuttuu. Suru tulee aaltoina raspaten sisältä särmiä ja särkien illuusioita. Vähitellen myrsky laantuu ja kiitollisuus sekä ikävä astuvat voimallisemmin esille. Ikävä, johon kuuluu kiitollisuus siitä mitä on saanut ystävänsä kanssa kokea.


tiistai 19. maaliskuuta 2013

Kokeita ja selityksiä

Olin alkuvuodesta mukana homeopaattisen lääkkeen lääkekokeessa. Koe suoritettiin kaksoissokko-tutkimuksena, jossa oli plasebo-ryhmä sekä koodatut annokset, joista vain kokeen johtaja tiesi missä on homeopaattista lääkettä ja missä potenssissa. Yhteyshenkilöt ja koehenkilöt olivat täysin tietämättömiä siitä saivatko he plaseboa vai oikeaa lääkettä ja mistä tehtyä, jos se oli oikeaa lääkettä.

Kokeen aikana minulla oli monenlaisia oireita, mm. mustui lyhyessä ajassa hampaat. Mielenkiintoisena anekdoottina näistä mustuneista hampaista oli se, että tapasin viime viikonloppuna tyttäreni, joka huomasi edelleen mustat hampaani. Hän kertoi omien hampaidensa mustuneen juuri samalla lailla kun hänelle tehtiin magneettikuvaus jalkateränsä vammasta. Hän kävi hampaidensa mustumisesta lääkärissä, joka totesi sen tulleen teen juonnista..

Itse en hampaiden mustumisen aikoihin altistunut kuin kännykän säteilylle, missään lääketieteellisissä kuvauksissa en käynyt. Kokeen jälkeen olen päivittäin pessyt hampaitani ruokasoodalla ja hampaitteni väri on pikkuhiljaa muuttumassa normaaliksi.

Lääkeainekoe on ohi ja vahvasti jo tässä vaiheessa kun kaikki oireet on kerätty koehenkilöiltä vaikuttaa siltä, että se on hyvä homeopaattinen lääke mm. säteilysairauksiin...

tiistai 1. tammikuuta 2013

Persoonaltaan häiriintynyt 3.

Ihmisyyden tärkeänä pohjana on moraalikäsitys ja myötätunto, ymmärrys siitä miltä toisesta tuntuu. Nämä molemmat asiat kehittyvät hyvin varhaisessa vaiheessa lapsuutta. Kehittyäkseen nämä ihmisyyden piirteet tarvitsevat aikuisen tukea, turvaa, ravintoa sekä opetusta kuten kaikki ihmisen olemuksessa olevat asiat.
Mikäli moraalikäsitys vääristyy, puuttuu ihmiseltä syyllisyydentunto. Hän tietää mikä on oikein ja väärin mutta tiedosta puuttuu tunne, ihmisyyden viisaus, inhimillisyys.

Ajattelukyky, järki kehittyvät kuten tasapainoisen lapsuuden saaneillakin. Puutteellisten osien kehittymättömyys näkyy vain tietyissä tilanteissa: kun yksilön halut tai pelot ovat ristiriidassa ympäristön odotusten kanssa. Häiriintyneellä tunne on vallassa ilman tunnistamista. Hän projisoi sen muihin. Syyttää muiden haluavan tai pelkäävän.

Kun vanhemmat eivät kykene olemaan lapselleen läsnä, peilaamaan tälle sitä mitä oikeasti näkyy lapsessa, vääristyy lapsen kuva itsestään. Tähän nähdyksi tulemattomuuteen liittyy myös häpeä omasta olemassaolosta. Tätä häpeää häiriintynyt karttelee monenlaisilla käytöstavoilla: kerjäämällä, näyttelemällä, vihamielisyydellä..Ja jatkuvalla ihailluksi tulemisen tarpeella. Tätä ihailua toteuttaa "hovi", jonka häiriintynyt kerää ympärilleen ostamalla, lipevyydellä, mielistelyllä, näyttelemällä ystävää.

Pelkoaan häiriintynyt hillitsee hallitsemisella. Hän päättää asioista, manipuloi, valehtelee. Lapsen on saatava tehdä juuri mielihalunsa mukaan. Vanhetessaan häiriintynyt lapsi oppii enemmän tai vähemmän hallitsemaan mielihalujaan. Mutta aikuisenakin häiriintyneen on alistettava tavalla tai toisella toista ihmistä, hallittava tätä.