maanantai 24. kesäkuuta 2013

Kuoleminen

Sain olla mukana pitkäaikaisen eläinystäväni kuolemassa. Ehdin pohtia monia asioita valvoessani pari vuorokautta kissani rinnalla lievittäen mahdollisuuksieni mukaan sen vointia. Mitä on inhimillisyys kuolemassa? Mitä se on ihmisen kuolemassa? Entä eläimen kuolemassa?

Lemmikkini oli elänyt 15 vuotta perheen jäsenenä, persoonana, mutta myös eläimenä, jonka ominaisuuksia ei ihmistetty; se ei syönyt samasta pöydästä eikä sille hankittu vaatteita tai erityisiä ruusukkeita.Se sai olla eläin, joka tarvitsee ihmistä.

Sanotaan olevan inhimillistä tappaa kärsivä eläin, inhimillistä ei kuitenkaan ole tappaa kärsivä ihminen. Valitsin olla lemmikkini rinnalla loppuun asti. En pyrkinyt lisäämään sen elinaikaa vaan kunnioitin sen vaistoja. Se lopetti syömisen muutama päivä ennen kuolemaa, juomisen pari päivää. Kostutin sen suuta loppuun asti vedellä.Kipuja lievitin homeopatialla. Muuten vain olin läsnä kosketuksella, puheella, hiljaisuudella. Kissamme halusi seuraa loppuun asti, se rauhoittui puheesta sekä kosketuksesta ja vaipui uneen.

Kuoleminen on prosessi, se on maailmasta luopumista. Se kuuluu elämään yhtä tärkeänä osana kuin syntymä ja koko elämän jatkuva muutos. Tänä päivänä kuolema on esineellistetty, sitä käytetään mainonnassa, politiikassa ja viihdeteollisuudessa. Pelko on suuri vaikuttaja, jota käytetään hyväksi ihmisen ohjailussa ja mammonan hankinnassa.

En kokenut missään vaiheessa pelkoa noina päivinä. Kävin läpi omaa luopumistani ja vain olin läsnä hetki hetkeltä. Koin saavani kissaltani enemmän kuin sille annoin, kuten oli ollut koko sen elämän ajan.

Myöskin kipu kuuluu luopumiseen. Kehon kipu jossain määrin, mutta henkinen ja sielullinen kipu myöskin. Kipu joka juurii kuolevan irti maailmallisesta. Kipu jota rinnalla kulkija tuntee kuolevan vuoksi.

Hautasimme sen varjoliljojen alle. Hautaaminen on osa surutyötä. Suru työstää ihmistä myöskin eläinystävän kuoltua. Se avaa suuren haavan auki maailmalle: aistit terävöityvät, aikakäsitys muuttuu. Suru tulee aaltoina raspaten sisältä särmiä ja särkien illuusioita. Vähitellen myrsky laantuu ja kiitollisuus sekä ikävä astuvat voimallisemmin esille. Ikävä, johon kuuluu kiitollisuus siitä mitä on saanut ystävänsä kanssa kokea.