Van hem muus

Meidän lapset ja muiden kakarat. Helposti pitää omia lapsiaan erilaisina ja erikoisempina kuin muiden. Onko se hyvä vai onko siitä pahoja seurauksia?

Suora vastaus lie: pahoja seurauksia. Näemme tämän perheilmiön pienistä yksiköistä suurempiin tänäkin päivänä. Oman yhteisön, oman maan kansalaiset ovat parempia kuin muiden. Tämä tunne on syvällä ja on suojellut ihmisheimoa aikoinaan.
Perheessä paremmuusajattelu näkyy vanhemman sokeutena lapsensa huonoille tavoille, piirteille ja tuhoaville persoonan piirteille. Vaan onko kyseessä tunne? Voiko sille tehdä mitään? Avoimuus ja rehellisyys, sisimpänsä kuuntelu ovat perusta tähänkin kysymykseen vastaamisessa.

Yhteisöissä ja kansoissa paremmuusajattelu oikeuttaa tappamaan, tuhoamaan ja alistamaan. Taikka tunkeutumaan toisen maahan suojelemaan omiaan ja tappamaan maan kansalaisia.

Olisiko nähtävä kaikki lapset omina vai ymmärrettävä elämän ainutkertaisuus jokaisessa yksilössä?

Mihin tähän paremmuusajatteluun perustuva kasvatus johtaa? Minkälaiseen käytökseen lastentarhasta työyhteisöihin asti?

Re sistantti

Suuri Totuus on, että ihminen näkee ja uskoo vain sellaista jota haluaa.
Hän on siis resistantti kaikelle, joka uhkaa hänen uskoaan. Vaikka todisteet jonkin muun puolesta olisivat vahvat, jopa kouriintuntuvat.

Ensimmäinen askel on saada ihminen näkemään laajemmin ja eri kulmista asioita. Se ei kuitenkaan välttämättä muuta hänen uskoaan - toiset saavat uskoa miten haluavat, mutta hänelle se oma on totta. Aina niin kauan kuin hänen uskomuksestaan on hyötyä hänelle. Tämä hyöty voi olla hyvin monenlaista aina rahallisesta mielenrauhaan.

On myös tilanteita jolloin ihmisen pelastaa se, että hän on vastustuskykyinen toisten uskomuksille kovasta painostuksestakin huolimatta. Mutta millä erottaa nämä tilanteet toisistaan? Kehoitan kuuntelemaan sisintään, tekemään sen mukaan. Jollei sisimmästäkään löydy vastausta ja tukea olemiselleen, niin voi kokeilla. Erehtyminen on salliittua, se on inhimillistä sekä hyvin opettavaa.

Tärkeintä on olla avoin erilaisille mahdollisuuksille ja punnita vakaumuksiaan sekä mielipiteitään aika ajoin.

Uusi avuttomuus

Teini selitti minulle, että hänellä on oltava toimiva kännykkä. "Mitä sitten, jos minulla on käsi poikki tai vuodan valtavasti verta, eikä voi soittaa.."
Mistä hänelle tulisi tuollaisia vammoja? Kenelle hän soittaisi?

Ennen oli toisin. Kaupungeissa oli puhelinkopit, maaseudulla joka talossa lankapuhelimet. Harvoin kuoltiin hoidon tai avun puutteeseen. Sitäkin aikaisemmin monet ihmiset osasivat itse toimia tai kylästä löytyi aina joku joka osasi tehdä jotain. Myöskin onnettomuustapauksissa.

Tarkalleen ei ehken osata selvittää mistä tämä pelottelukulttuuri on alkanut. Lapsia on peloteltu, jotta ne uskoisivat paremmin eivätkä tekisi hölmöjä kun aikuisia ei ole paikalla. Kansoja on peloteltu jotta ne olisivat helpompia hallita.

Tekniikka ja kehitys ei ole kehittänyt ihmistä ollenkaan. Merkit näyttävät sille että taantuminen on jo pahaa...

Salaan kavalaa

Huomasin itsessäni saman, joka on jo tutkimuksin todettukin. Facebook-sivun ylläpitäminen saa sinänsä inhimillisen piirteen kasvamaan suhteettomiin mittoihin. Ihmisellä on tarve tulla hyväksytyksi, halu että häntä katsotaan suopein silmin.

Aloitin facebook-sivuni, johon keräsin minua kiinnostavia artikkeleita ja tutkimustuloksia sattumalta; tein sen yhdistyksen hallituksen pyynnöstä eräälle yhdistykselle, jota tämä hallitus ei sitten huolinutkaan. Siirsin sen omiin nimiini ja aloin pitää sitä omaksi huvikseni. FB:n sääntöihin kuului, että tällaisesta sivusta tulee virallinen vasta kun sillä on 25 kannattajaa. Pyysin sukulaisia ja tuttavia tykkäämään sivustani.

Alkuun teinkin sivua silloin kun muistin ja omaksi huvikseni. Tykkääjien määrän lisääntyessä aloin miettiä tarkemmin mitä linkitän sivulle. Vähitellen se mikä miellytti tykkääjiä alkoi ohjata sitä mitä laitoin sivulle. Lopulta minulle oli tärkeintä se että linkittämäni asiat saivat huomiota. Tarkistin "fanien" määrän ja kunkin linkin saamaan huomion säännöllisesti. Negatiiviset huomautukset saivat minut puolustuskannalle.

Ja kaikki tämä vaikka ylläpitämäni sivu ei olekaan yritykseni sivu vaan vain "omaksi huviksi" ylläpidetty..

Vappuna

Karnevaalitunnelma vuosien kokemuksena tahtoo syrjäyttää pessimistisen olon.
On syytäkin aina välillä jättää uutiset lukematta, tiliotteensa selaamatta ja piilottaa laskut serpentiinien alle. Nollata ajatukset ja unohtaa huolet. Nauttia siitä, että on vielä tässä, elämässä. Loppujen lopuksi ovat kaikki muutoksen mahdollisuudet jokaisella elävällä aina läsnä.
On hetki nauttia mahlan virtaamisesta, lehtien puhkeamisesta. Seksuaalisuudesta ja elämän rytmistä.
Rummut pärisköön ja torvet soikoon!

Onko enää vaihtoehtoja?

On masentavaa huomata kuinka paljon Suomessakin on vielä johdateltavia ihmisiä. Ihmiset eivät halua/viitsi/osaa/uskalla itse ajatella? Suurta viisautta näyttää olevan jonkun hokeman toistaminen tarkistamatta sen taustoja.
Ja kuinka pelätään ottaa itse vastuuta omista tekemisistään puhumattakaan omasta elämästään.

Arvostelemisen kulttuuri meillä on vahva. Kun sitten perää niitä parempia tekoja arvostelijoilta, niin tulee hiljaisuus.

Loppujen lopuksi yksi ihminen voi olla tyytyväinen siihen, että on elänyt omien vakaumustensa, ajatustensa mukaisesti. Vaikkei maailmaa pysty muuttamaankaan, saatikka vallalla olevaa uskomusta.
On vain tullut aika jolloin se on aina vain vaikeampaa koska vaihtoehdot valita vähenevät. Geenimanipuloidut kasvit valtaavat elintilan, leviävät ihmisen levittämättäkin. Luonnolliset vaihtoehdot hoitaa itseä loppuvat asetusten ja lakien myötä kun raha, ahneus ja tyhmyys ovat saaneet vallan.

Toivottavasti saamme muutoksen aikaan ennen kuin ihmiskunnan polulla ei enää ole sivuhaaroja vaan se kulkee väistämättömään tuhoonsa.

Sikamaista influenssa propagandaa

Propaganda-sota on käynnissä. Lehtien otsikoissa ja radion uutisissa hehkutellaan sikainfluenssaan kuolleiden määrillä (kourallinen). Samalla unohdetaan kertoa, että tavalliseen influenssaan kuolee vuosittain kymmeniä ihmisiä. Huolimatta siitä, että heidät on rokotettu. Tai juuri sen takia.

Näissä rokotteiden lobbaus-kirjoituksissa osataan myös vääntää asiat media-seksikkäiksi kauhuskenaarioiksi. Uutisen tekstissä ei kerrota moniko uhreista on säännöllisesti rokotettu, muistetaan kuitenkin mainita joukossa olleet rokottamattomat.
Kun pelottelu on sitten saanut joitakin ottamaan rokotteen, tehdään siitä näyttävä uutinen kuinka ihmiset ovat lähteneet ottamaan rokotetta. Tämä uutinen vain siksi jotta saataisiin aikaan laumassa käyttäytyminen. Se onkin tehokkaimpia ilmiöitä myydä mitä vain ihmisille, ja lääketehtaat ovat eksperttejä sen hyödyntämisessä!

Entä jos koko alkupäätelmä ihmisen immuuniteetista on täysin väärä? Silloin koko rokoteteollisuuden luoma rahasampo perustuu bluffille.

Tutkimuksia influenssa-rokotteiden tehosta löytyy, niitä ei kuitenkaan mediassa juuri siteerata. Loppupäätelmänä niissä on, että rokote ei suojaa influenssalta - siihen tehtaan puolelta annettu selitys: ei sisällä juuri siltä virukselta suojaavaa osaa. Influenssa-rokote ei edes lievennä influenssan oireita.
http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0264410X13015946
http://gaia-health.com/gaia-blog/2013-06-02/flu-vax-causes-5-5-times-more-respiratory-infections/

Rokottaminen on ollut puoskarointia alusta asti. Edelleenkään ei täysin tiedetä kuinka ihmisen immuunipuolustus toimii ja miksi se toisilla toimii ja toisilla ei. Rokote on keinotekoinen tuote, joka sisältää monia myrkyllisiä ja haitallisia osioita, ja ohjaa immunipuolustusta ennustamattomalla tavalla.

https://sites.google.com/site/luontaisterapia/Home/rokotuksista

Narsismi vs. monipersoonallisuus

Ihmisen mieli on kekseliäs piilottaessaan totuutta itseltä. Piilo toimii suojana tuhoutumiselta. Mitä sitten tuhoutuisi mikäli totuus paljastuisi? Ihmisen luoma illuusio elämästä ja itsestä.

Illuusiot ovat tärkeitä lapsuudessa kun ihminen opettelee maailman tavoille ja on herkkä tuholle. Aikuisuus on noiden illuusioiden läpi näkemistä.

Itse asiassa tässä blogissa haluan kirjoittaa kahdesta suuresta toistaan muistuttavasta, mutta täysin erilaisesta illuusiosta. Ne molemmat kehittyvät varhaislapsuuden julmien kokemusten seurauksena. Toinen on narsismi, toinen on monipersoonallisuus.

Narsismissa ihminen on luonut omnipotenttisen kuvan itsestään hylkäämiskokemustensa seurauksena. Pieni lapsi on riippuvainen vanhemmistaan niin fyysisesti, psyykkisesti kuin henkisestikin. Vanhemmat antavat raamit lapsen minäkuvan kehittymiselle - kuinka todenmukainen tuosta kuvasta voi tulla. Narsisti luo kuvitelman täydellisestä persoonasta, hän on jumalasta seuraava täydellisyydessään. Tästä asemasta hän sitten pyrkii ohjailemaan elämää ympärillään. Narsisti on hyvä näyttelijä, rooleja voi olla useitakin, mutta vain yksi persoona.

Monipersoonallisella on ollut monta traumaattista kokemusta, joissa hän on ollut tuhoutua, kuolla. Selviytyäkseen lapsen on täytynyt luoda itselleen aina uusi persoona. Monesti noiden persoonien piirteet noudattelevat arkkityyppien kuvaa. Hänellä on vuorollaan vain yksi persoona käytössä, eikä nämä persoonat ole missään yhteydessä toisiinsa. Tuhoava arkkityyppi tulee esille silloin kun hän on paljastumassa itselleen. Silloin hän pyrkii tuhoamaan minäänsä uhkaavan ihmisen. Mikäli hän paljastuisi itselleen, hänelle aukeaisi niin paljon asioita kokemuksistaan ja itsestään, että hän tuhoutuisi. Monipersoonainen ihminen voi olla eri elämänvaiheissa hyvinkin erilainen persoona. Monesti persoona vaihtuu elämänkaaren kriisivaiheissa tai yllättävän kriisin aikana.

Narsisti on kuitenkin aina narsisti.

Ikä kausia

Luokittelusta, analysoimisesta ja vertailusta irrottautuminen on osa ihmisen kasvua. Laskettuaan irti alkaa nähdä kaikki värit sävyineen olemassa olevina asioina, ilman hyötyä ja merkitystä. Paradoksaalista on että luopuessaan itsensä määrittelystä ja itselleen vaatimuksista tulee yksilöksi. Saavuttaa sen jota on siihen asti hakenut ja kaivannut.

Siihen päästäkseen on ihmisen elettävä tarpeeksi kauan. Rehellisenä itselleen, avoimena tulevaisuudelle ja läsnäolevalle. Lapsena ei ole tarpeeksi näkemystä, kokemusta ja kykyä tähän. Nuorena elää kaikkitietävyyden illuusiossa. Keski-ikä menee saavuttamisen kiireessä. Kiireen loppuessa ymmärrettyään lopullisuuden alkaa luopuminen. Keveneminen, keskittyminen. Keskeltään eläminen.

Yhteiskuntamme elää vielä nuoruus-vaihetta. Elämän vaihetta jolloin kuolemattomuudessaan ja kaikkivoipaisuudessaan se pystyy tuhoamaan kaiken.