maanantai 20. tammikuuta 2014

Narsismi vs. monipersoonallisuus

Ihmisen mieli on kekseliäs piilottaessaan totuutta itseltä. Piilo toimii suojana tuhoutumiselta. Mitä sitten tuhoutuisi mikäli totuus paljastuisi? Ihmisen luoma illuusio elämästä ja itsestä.

Illuusiot ovat tärkeitä lapsuudessa kun ihminen opettelee maailman tavoille ja on herkkä tuholle. Aikuisuus on noiden illuusioiden läpi näkemistä.

Itse asiassa tässä blogissa haluan kirjoittaa kahdesta suuresta toistaan muistuttavasta, mutta täysin erilaisesta illuusiosta. Ne molemmat kehittyvät varhaislapsuuden julmien kokemusten seurauksena. Toinen on narsismi, toinen on monipersoonallisuus.

Narsismissa ihminen on luonut omnipotenttisen kuvan itsestään hylkäämiskokemustensa seurauksena. Pieni lapsi on riippuvainen vanhemmistaan niin fyysisesti, psyykkisesti kuin henkisestikin. Vanhemmat antavat raamit lapsen minäkuvan kehittymiselle - kuinka todenmukainen tuosta kuvasta voi tulla. Narsisti luo kuvitelman täydellisestä persoonasta, hän on jumalasta seuraava täydellisyydessään. Tästä asemasta hän sitten pyrkii ohjailemaan elämää ympärillään. Narsisti on hyvä näyttelijä, rooleja voi olla useitakin, mutta vain yksi persoona.

Monipersoonallisella on ollut monta traumaattista kokemusta, joissa hän on ollut tuhoutua, kuolla. Selviytyäkseen lapsen on täytynyt luoda itselleen aina uusi persoona. Monesti noiden persoonien piirteet noudattelevat arkkityyppien kuvaa. Hänellä on vuorollaan vain yksi persoona käytössä, eikä nämä persoonat ole missään yhteydessä toisiinsa. Tuhoava arkkityyppi tulee esille silloin kun hän on paljastumassa itselleen. Silloin hän pyrkii tuhoamaan minäänsä uhkaavan ihmisen. Mikäli hän paljastuisi itselleen, hänelle aukeaisi niin paljon asioita kokemuksistaan ja itsestään, että hän tuhoutuisi. Monipersoonainen ihminen voi olla eri elämänvaiheissa hyvinkin erilainen persoona. Monesti persoona vaihtuu elämänkaaren kriisivaiheissa tai yllättävän kriisin aikana.

Narsisti on kuitenkin aina narsisti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti