maanantai 1. syyskuuta 2014

Van hem muus

Meidän lapset ja muiden kakarat. Helposti pitää omia lapsiaan erilaisina ja erikoisempina kuin muiden. Onko se hyvä vai onko siitä pahoja seurauksia?

Suora vastaus lie: pahoja seurauksia. Näemme tämän perheilmiön pienistä yksiköistä suurempiin tänäkin päivänä. Oman yhteisön, oman maan kansalaiset ovat parempia kuin muiden. Tämä tunne on syvällä ja on suojellut ihmisheimoa aikoinaan.
Perheessä paremmuusajattelu näkyy vanhemman sokeutena lapsensa huonoille tavoille, piirteille ja tuhoaville persoonan piirteille. Vaan onko kyseessä tunne? Voiko sille tehdä mitään? Avoimuus ja rehellisyys, sisimpänsä kuuntelu ovat perusta tähänkin kysymykseen vastaamisessa.

Yhteisöissä ja kansoissa paremmuusajattelu oikeuttaa tappamaan, tuhoamaan ja alistamaan. Taikka tunkeutumaan toisen maahan suojelemaan omiaan ja tappamaan maan kansalaisia.

Olisiko nähtävä kaikki lapset omina vai ymmärrettävä elämän ainutkertaisuus jokaisessa yksilössä?

Mihin tähän paremmuusajatteluun perustuva kasvatus johtaa? Minkälaiseen käytökseen lastentarhasta työyhteisöihin asti?