Uutisia, lehtiä lukiessani ja radiota kuunnellessani vaivun synkkyyteen. Sotia ja konflikteja, omistamisella, oikeassa olemisen tarpeella ja pelolla perusteltuja. Löytyykö mistään aikuiseksi kasvaneita päättävässä asemassa olevia?
Mitä sitten yksittäinen ihminen voi tehdä? Tällä kysymyksellä yleensä selitetään omaa tekemättömyyttä..Voimme puhua, kirjoittaa, marssia yhdessä. Yksittäisistä tulee joukko. Kun joukko on tarpeeksi suuri, on sillä valtaa, vaikutusvaltaa. Joka muuttaa sitä mitä tulee tapahtumaan. Tästä on lukuisia esimerkkejä lähi- ja kaukaisemmassakin ihmisen historiassa.
Synkkyyteen minut vaivuttaa se kun katselen ympärilleni näkien luodussa hyvinvointi-illuusiossa elävien ihmisten nukkuvan prinsessa-unta, josta he eivät haluakaan herätä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti